Pääsiäisenä alkanut taudin muuttuminen akuuttiin aktiiviseen vaiheeseen ei hellittänyt lääkityksestä huolimatta. Kortisoniannos nousi 40 milligrammaan päivässä. Annosta olisi voinut vielä nostaa, mutta kysymyksessä oli myös koiran arvokkuus: pidätyskykyä pitäisi olla. Vahinkoja sattui kuitenkin. Lääke ei tuntunut parantavan kuntoa ollenkaan: Poppy ei halunnut kävellä, ulkoilu supistui välttämättömiin käynteihin. Sisällä intoa vielä riitti puuskittain vaikkapa puruluun järsimiseen, mutta usein Poppy nukahti luu leukojen välissä. Eläinlääkäri huomasi leukojen jäykistymistä tutkiessaan Poppya heti pääsiäisen jälkeen.
Pään lihakset näyttivät surkastuvan selvästi, suupielet roikkuvat hitusen. Karva oheni uhkaavasti myös koiran kyljistä. Liikkeet kangistuivat: välillä oli hyviä päiviä, mutta huonot päivät veivät voiton. Ruokahalu oli sen sijaan ennallaan.
Teimme meille tuskallisen mutta Poppylle armollisen päätöksen: Poppy nukutettiin pois 10.5.2013.
Osanotto rakkaan perheenjäsenen poismenon johdosta.
VastaaPoistat. Iina Rentoselta
hei ja osanottoni..meillä todettiin 2 vuotta sitten kyseinen sairaus , etsin silloin tietoa netistä ei sitä juurikaan löytynyt. oireet olivat juuri tuo suun aukeaminen joka taisi aueta noin 1-2 cm pahimmassa vaiheessa. ensin epälimme että koira oli satuttanut leukansa ja kävimme lääkärissä, jossa myosiittiepäily tulikin heti tietoon, kuvista ei mitään murtumaa ym löytynyt. koiramme sai heti vahvat kipulääkkeet ja kortisonikuurin....pikkuhiljaa alkoi toipuminen, ja nyt 2 vuotta tuosta,koiramme jakselee hyvin ja ei ole nyt ollut 8kk lääkityksellä. ikää nyt 7.5 v kesällä leikattiin nisäkasvaimen takia ja siinä lääkäri totesi että suu ei ihan normaalisti aukea,mutta veriarvot olivat hyvät...t ..erja ja iitu coton/shetti
VastaaPoista